Suomeksi   |   Eesti   |   In English

blank





Haiman vajaatoiminta

Haiman vajaatoiminnalla tarkoitetaan haiman ruoansulatuksesta vastaavan osan, eksokriinisen haiman surkastumaa. Tällöin haima on kykenemätön tuottamaan riittävästi ruoansulatusentsyymejä, mistä aiheutuvat sairaudelle ominaiset ruoansulatusoireet.

Viimeaikaisten tutkimusten perusteella tiedetään, että haiman surkastuminen on koirilla yleensä autoimmuunisairaus. Autoimmuunisairaudessa elimistön puolustusjärjestelmä häiriintyy ja immuunivälitteinen tulehdusreaktio kääntyy omia kudoksia vastaan alkaen tuhota niitä. Haiman vajaatoiminnassa tulehdusreaktio kohdistuu haimaentsyymejä tuottaviin akinussoluihin, johtaen niiden surkastumiseen ja ruoansulatusentsyymien erityksen vähentymiseen. Haiman eksokriinisella osalla on suuri eritystoiminnan reservi ja ruoansulatuksen häiriintyminen ilmenee vasta, kun yli 90 % erityksestä on häiriintynyt. Krooninen pankreatiitti on kissoilla ja ihmisillä yleinen haiman vajaatoiminnan aiheuttaja.

Haiman vajaatoimintaa esiintyy Suomessa yleisimmin saksanpaimenkoirilla (>60 % todetuista tapauksista) ja pitkäkarvaisilla collieilla (vajaa 30 % tapauksista). Tyypillistä autoimmuunisairaudelle on sen periytyvyys, mikä on todettu edellä mainituilla roduilla. Periytymismekanismia ei ole kuitenkaan vielä pystytty selkeästi määrittämään. Todennäköistä on, että kyseessä on väistyvä, resessiivinen ominaisuus, mutta ei tiedetä, onko kyseessä yhden vai useamman geenin muutos.

Perinnöllisen alttiuden lisäksi tarvitaan myös jokin altistava ympäristötekijä, joka laukaisee autoimmuunisairauden. Tähän mennessä ei ole pystytty kuitenkaan löytämään vajaatoimintaa sairastaneille koirille yhteistä altistavaa ympäristötekijää. Taustalla voidaan epäillä olevan virusinfektion tai stressin, mutta näiden toteennäyttäminen on vaikeaa.

Haiman vajaatoiminta on asteittain etenevä sairaus. Koirilla on syntyessään normaali haima. Surkastuminen alkaa myöhemmin johtaen yleensä haiman täydelliseen surkastumiseen ja sairaudelle tyypillisten oireiden puhkeamiseen 1-5 vuoden iässä. Useimmilla koirilla surkastuminen on hyvin nopeaa. Osalla koirista on kuitenkin todettu, että sairaus etenee hitaasti ja saattaa johtaa vain osittaiseen haiman surkastumaan. Tällöin koirilla ei välttämättä ole mitään ulkoisia vajaatoiminnan oireita eikä niitä voida erottaa ulkoisesti terveistä koirista. Osalla näistä koirista ilmeisesti jokin altistava tekijä aiheuttaa sairauden etenemisen oireelliseen vaiheeseen, osalla sairaus pysyy oireettomana vuosia tai koko eliniän.

Kliiniset oireet

Yleisimmät oireet haiman vajaatoimintaa sairastavilla eläimillä ovat polyfagia ja painonmenetys. Yllättäen joillakin eläimillä painonmenetys voi olla vähäistä, eivätkä läheskään kaikki eläimet syö paljon. Usein havaitaan myös vieraiden esineiden ja ulosteiden syömistä sekä suoliston kurinaa ja abdomenin pingottumista. Monissa tapauksissa eläin ulostaa suuria määriä pehmeähköä, pahanhajuista ulostetta. Ajoittain voi esiintyä vesimäistä ripulia. Joskus ulosteet saattavat olla normaaleja. Varsinkin helposti sulavan ja vähän rasvaa sisältävän dieetin jälkeen ulosteet voivat normalisoitua. Kaikki nämä oireet ovat epäspesifisiä ja niitä voi esiintyä minkä hyvänsä malabsorption jälkeen.

Diagnoosi

Tavanomaiset laboratoriotestit eivät yleensä auta haiman vajaatoiminnan diagnostiikassa. Seerumin Alat on usein hieman kohonnut, kun taas kolesteroli ja triglyseridit ovat tavallisesti laskeneet. Lievää lymfopeniaa ja eosinofiliaa esiintyy joskus, mutta valkosolujen ja punasolujen kokonaismäärät ovat yleensä normaalialueilla.

Haiman vajaatoiminnan diagnostiikassa on käytetty useita laboratoriotestejä, mutta useimpien testien luotettavuus on kyseen-alainen. Koiran ja kissan haiman vajaa-toiminta voidaan todeta helposti paasto-seeruminäytteestä määrittämällä TLI eli serum trypsinlike immunoreactivity.

Trypsin-Like Immunoreactivity (TLI)

Terveissä eläimissä trypsinogeeni (ja trypsiini) aiheuttaa seerumin TLI:n, joka voidaan mitata. Trypsinogeeni on trypsiinin inaktiivinen esiaste (zymogeeni), jota erittyy pieniä määriä haimasta. Lajispesifistä menetelmää käyttäen seerumin TLI voidaan määrittää kaikkien terveiden koirien ja kissojen seerumista. Terveen koiran seerumin TLI -pitoisuus on noin 5,0-34,0 ja kissan 12,0-82,0 µg/l.

TLI on haimaspesifinen, koska trypsinogeeniä syntetisoituu ja varastoituu ainoastaan haiman rakkulasoluissa. Sitä vastoin koiran amylaasi ja lipaasi eivät ole peräisin ainoastaan haimasta.

Haiman akinussolujen atrofiaan liittyy lähes täydellinen akinussolujen häviäminen. Sen vuoksi ei olekaan yllätys, että seerumin TLI -pitoisuus vähenee ratkaisevasti sairastuneella koiralla (< 2,5 µg/l) ja kissalla (<8,0 µg/l). Sen sijaan ohutsuolivaivaa sairastavan koiran seerumin TLI- pitoisuus ei merkittävästi eroa terveistä kontrolleista. Suoliston sairaus ei vaikuta seerumin TLI- pitoisuuteen, koska haiman entsyymit joutuvat vereen suoraan haimasta eivätkä absorboidu muuttumattomina suolen lumenista. Hyvin pieni määrä TLI-tuloksista jää subnormaalille raja-alueelle (koira 3,0-5,0 µg/l ja kissa 8,0-12,0 µg/l). Näillä eläimillä uusintatestauksen tulos on yleensä joko selvästi normaalialueella tai diagnostisella, alhaisella alueella. Joillakin haiman vajaatoimintaa sairastavilla koirilla esiintyy ohimenevää seerumin TLI:n kohoamista syömisen jälkeen. Ilman 12 tunnin paastoa otettu näyte voi siten joskus  selittää raja-alueelle sattuneen tuloksen.

Viime aikoina on todettu, että TLI -määrityksen avulla voidaan diagnostisoida haiman toimintahäiriö myös aikaisemmassa vaiheessa, ennen kuin sairaudelle tyypilliset oireet ilmenevät. Koirilla, joiden haima on surkastunut vain osittain, TLI -arvojen on todettu olevan ns. harmaalla alueella eli jonkin verran normaalia alhaisemmat; 2,5-5,0 µg/l. Näillä koirilla ei ole välttämättä mitään suolisto-oireita. Osittaisen, oireettoman haiman vajaatoiminnan toteamisessa TLI -märitys ei kuitenkaan ole yhtä luotettava kuin jo oireilevan sairauden diagnoosissa. Yksi TLI -arvo alueella 2,5-5,0 µg/l ei ole vielä luotettava, koska terveilläkin koirilla voidaan todeta yksittäisiä alhaisia arvoja. Osittainen vajaatoiminta varmistetaan aina toisella näytteellä 1-2 kuukauden kuluttua ensimmäisestä näytteestä.

Yksi normaali TLI -arvo ei sulje pois mahdollisuutta, että koira sairastuu myöhemmin. Haiman vajaatoiminta on asteittain etenevä sairaus. Koirilla, joilla on vasta lieviä muutoksia haimassa, TLI -arvo on yleensä viitealueella.

Hoito

Useimmat koirat, joilla on haiman vajaatoiminta, voidaan hoitaa menestyksellisesti lisäämällä jokaiseen ruoka-annokseen jauhettua entsyymivalmistetta tai raakaa haimaa. Pienellä osalla tapauksista paino putoaa hieman normaalin alapuolelle, mutta muut oireet, kuten ripuli ja polyfagia yleensä häviävät. Syytä tähän ei varmuudella tiedetä, mutta joillakin koirilla bakteerien ylikasvu voi johtaa palautumattomaan limakalvovaurioon ohutsuolessa. Näillä yksilöillä voidaan tarvita muita toimenpiteitä optimaalisen hoitovasteen saavuttamiseksi. Näitä ovat antibioottiterapia, ruokinnalliset muutokset, vitamiinien lisäykset, mahanesteiden erittymisen estäminen tai glukokortikoiditerapia.

Entsyymin lisäys

Pulverimaisen haimaekstraktin lisäys jokaiseen ateriaan (noin yksi tl/10 kg) on yleensä osoittautunut tehokkaaksi. Niillä eläimillä, joilla tällä annoksella ei saada vastetta, ei yleensä annostuksen lisääminen auta. Muut ruokinnan muutokset saattavat auttaa näissä tapauksissa. Tabletit, päällystetyt tabletit ja kapselit ovat yleensä tehottomia tai vaikuttavat huonosti eikä niitä suositella. Haimaekstrakti pitäisi sekoittaa ruokaan juuri ennen syöttämistä. Päivittäin suositellaan annettavaksi kaksi ateriaa. Ripuli loppuu useimmiten 2-3 päivän kuluttua ja koprofagia sekä polyfagia häviävät yleensä muutamassa päivässä.

Niin pian kuin kliiniset oireet häviävät, omistaja etsii pienimmän annoksen, jolla oireet eivät palaa. Useimmat eläimet vaativat vähintään yhden teelusikallisen jokaiseen ateriaan.

Voidaan myös käyttää teurastamolta haettua naudan tai sian haimaa, noin 50-100 grammaa ruoka-annosta kohti. Haimaa voidaan säilyttää pakastimessa vähintään 3 kuukautta ilman, että sen aktiivisuus häviää.

Näyte: 0,5 ml paastoseerumia.

Kirjallisuus

Elias Westermack, Maria Wiberg: Exocrine pancreatic insufficiency in dog, Vet. Clin. Small Anim. 33 (2003) 1165-1179


 

blank
blankblank

IDEXX Laboratories Oy Vetlab  -  Peltokatu 16 C - 33100 TAMPERE  - puh: 010 387 4455  -  fax: (03) 2533 609  - vetlab(at)vetlab.fi
© 2014 Vetlab is an IDEXX Laboratories, Inc. company. All rights reserved. - Trival Oy  |  Terms of Use  |  Privacy Policy

blank